| Sataa. |
[Aug. 7th, 2009|09:29 pm] |
Jo kauan olen tiennyt omat reaktioni
ja tajuan ehkä myös
niiden mekanismit
mutta estämään niitä
en vain näytä pystyvän
Sade tuli just oikeaan kohtaan. Muistin taas miltä tuntuu, kun tuntuu. Siltä.
Hauskaa miten niin pieni asia voi tuoda pintaan niin paljon, sekä hyvässä että pahassa.
Was I ever crazy? Maybe. Or maybe life is... Crazy isn't being broken or swallowing a dark secret. It's you or me amplified. If you ever told a lie and enjoyed it. If you ever wished you could be a child forever.
Uloooooos --> |
|
|
| Absoluuttinen totuus |
[Jan. 3rd, 2009|02:26 pm] |
| [ | Current Music |
| | Trentemøller - Moan (vocal version featuring Ane Trolle) | ] |
Tammikuu on aina inhottavin ja raskain kuukausi jostain syystä. Ehkä se on alkukankeutta vaan, eiköhän tääkin vuosi vielä lähde käyntiin vaikka alku aina hankalin. Mun elämän kahdeskymmenes vuosi ja musta tuntuu niinku niitä olis kertyny puolet vähemmän. Kriisin paikka! Mä vaan vanhenen ja tuol jossain juoksentelee yläasteikäsiä jotka yrittää niin kovin olla aikusia. Haloo, ryhdistäytykää nyt saatana! Tää koko vuosi tulee luultavasti olemaan eräänlaista hyvästinjättöä ihanan kamalalle teini-iälle ja samalla yhdelle elämänvaiheelle. Ollapa ikuisesti 17 ja kaikki ovet auki. Onhan ne toki auki vieläkin, mut vastuu tuntuu paljo raskaammalta. Sillon sitä jotenki luuli et senku yksinkertasesti menee ja tekee.
Mitä loppujen lopuks lukiokaan oli, suuria suunnitelmia ja kuvitelmia, humaltumista kasvavasta tiedosta, näsäviisastelua toisten samanmoisten kans ja epämääräsiä viikonloppusekoiluja vailla mitään suurempia huolia huomisesta, vaikka sitä usein kuvittelikin elävänsä ah niin traagista elämää. Mut se eräänlainen maailmantuska kuulu asiaan, helvetin humalluttava helvetin kaunis helvetin levoton tunne. Musta tuntuu että mä oon ollu ihan tuuliajolla sen jälkeen ku lukion ovet heilahti kiinni selän takana. Tunnustettakoon se nyt. Hyvästi viimenen suvantovaihe, hyvästi ajat jolloin sitä ehkä vielä jotenki tiesi mitä sitä huomenna tai kuukauden päästä tekee.
Tuntuu ikävältä etten oo kokenu joitaki asioita jotka nyt yleensä kuuluu teini-ikään, enkä tuu kokemaankaan ennenku täytän sen maagiset 20 muutamien kuukausien päästä, enkä enää tuu myöskään kokemaan niitä sillä tavalla ku ne teininä koetaan. Mulla on sellanen olo että mua on huijattu, mut on jätetty ulkopuolelle jostain suuresta salaisuudesta, multa on viety jotain mikä kuuluu mulle! Omista valinnoista ei pidä valittaa mut miksei kukaan koskaan kertonu mulle.
Luojan kiitos voin ees lohduttaa itteeni ajatuksella et viiden vuoden päästä nauran makeasti ku luen näitä säälittäviä tilityksiä. Mutta toisaalta, kuka sitä nyt ilosena jaksaa kirjottaa riviäkään, sillon pitää olla nauttimas elämästä! Tää seikka varmaan selittää paljon tänkin journalin sisällöstä. Tilitys tekee hyvää ja tää on sentään mun journali, perkeles soikoon! Saan angstata tänne just niin paljo ku haluan. Hähhää.
Mut miksi, oi miksi päivitän tätä nykyään enimmäkseen darrassa? Onko mulla nykyään aina darra? Oonko täysin rappioitunut ja toivoton tapaus? Hmm.
P.S. Pojatki on tyhmii!!1+ =((( ? |
|
|
| Lisätilitystä |
[Dec. 28th, 2008|05:43 pm] |
Mulla on ihan hirvee henkinen ahdistustila päällä.
Tuntuu ku rintakehää puristais koko ajan ja joutuis nieleskeleen itkua alas. Taisin viimeks syödäkin joskus yli vuorokausi sit, tänään ei oo menny mitään alas vaikka darras yleensä tulee mätettyä.
Hetkittäiset toiveikkuuden ja jopa onnellisuuden tunteet on syvältä anaalista. Niiden jälkeen tulee aina romahdus ja sitä pelkää jo etukäteen. Kunpa vaan kykenis siihen tietynlaiseen turvalliseen peruspessimismiin aina eikä välillä kehittelis pääs mitään epävarmoja visioita kerta ei kestä sitä et ne jää toteutumatta.
Vaikka ne ajatukset on yleensä ihan kauniita.
Ihmiset puolestaan on kamalia.
Joskus sitä tulee ajatelleeks et kuinka syvästi sitä arvostaakaan toisten tekemiä pieniä, arvokkaita, oikeita tekoja. Maailma on vissiin niin sairaalloisen itsekäs paikka ettei siihen paskaan kiinnitä paljoakaan huomiota. Paska on normaalia. Jokin moraalisesti oikee tai jalo teko puolestaan saa yllättymään. Ihmiset on todellaki kamalia, ilkeitä ja ajattelemattomia enkä ymmärrä niitä. Tai meitä.
Tää teksti on töksähtelevää ja kankeeta niinku mun ajatuksetki. |
|
|
| Itku ja hammasten kiristys |
[Dec. 28th, 2008|03:05 pm] |
| [ | Current Music |
| | ceebrolistics | ] |
Mun tekee mieli riehua ja mesota ja mennä keskelle toria ja huutaa raivoni koko maailmalle. Nyt riitti. Tästä lähtien mä en enää aio yhteisen hyvän nimissä pitää yllä minkäänlaisia feikatun huolettomuuden maskeja. Nyt musta tuli Vittumainen Ämmä.
Musta tuntuu että mulla on kastunu siipisulkien juuretki.
Mä inhooninhooninhooninhoon. Ja siltikin. |
|
|
| Ahdistus? |
[Dec. 27th, 2008|05:43 pm] |
Toisinaan.
Morkkis?
Turhan usein.
Mun pitäis oppia jonkinlainen sisänen itsesensuuri ku tuntuu että liian monesti mut tulkitaan niin helvetin väärin ku olla ja voi. Mutta ei musta vaan oo semmoseen että miettisin hirveesti sanomisiani esimerkiks sen mukaan, kumman sukupuolen edustajalle satun puhumaan. Ehkä toi onnistuis helpommin jos olisin hirveen flirtti perusluonne, mutku ihan oikeesti yleensä se mun suhtautuminen ihmisiin on puhtaan kaverillista.
Ei oo tapahtunut mitään kovin mullistavaa, kunhan tässä vaan darrapäissäni jumitan. Kyllästyttää joutua saman asian eteen aina vaan uudestaan ja uudestaan.
Ehkä se vika (jos sellasta nyt ees on muualla ku mun pään sisällä) on todellakin vain ja ainoastaan mussa, mut olis ihan helvetin kiva jos ihmiset vois sisäistää tän asian ja lopettaa etsimästä jotain piilomerkityksiä mun tekemisistä ja sanomisista. Totta kai koko asian ärsyttävyyteen kuuluu myös tää kuuluisa kääntöpuoli, et sit niitä piilotettuja viestejä ei ollenkaan huomata ku siihen ois oikeesti aihetta.
Ehkä koko jutun perimmäinen ongelma on vaan mun kyseenalanen huumorintaju.
Jeps, oi joulu joulu ja rauha sydämissä ja hyvä tahto =D |
|
|
| seonnut lyly päivittää TAAS |
[Nov. 28th, 2008|01:33 am] |
Ei saatana mun unirytmi on ihan perseellään. Thumbs up! Sain nukahdettuu ehkä tos ysin tai kympin mais aamulla ja nukuin pari tuntii suht levottomasti. Nyt ei vieläkään väsytä, mitä ny tuntuu ku pään ympärillä kiristäis vanne. Hehheh. Mutta ei väsytä.
Noh, mä tyydyn kohtalooni. Lannistun. Sopeudun. Alistun. Nöyränä.
En oikein tiedä uskaltaisko sitä huomenna ottaa vähä kuppia, viime perjantai meni nimittäin lievästi sekavahkoissa merkeissä (lue: mystisiä mustia aukkoja muistissa, kaikenlaista epämäärästä sähläystä ja noloilua,silminnäkijähavaintojen mukaan mustelmatkaan ei ilmestyny tyhjästä).
Hahhah onneks oon näin ovela.
Yleisvaikutelma toi mieleen lampunvarjostimen, joka oli nukkunut viime aikoina harvinaisen huonosti.
- Terry Pratchett |
|
|
| oleva piirtyy kuin aaveina tajuntaan tai jotain |
[Nov. 27th, 2008|02:13 am] |
| [ | Current Mood |
| | no yhyy? | ] |
| [ | Current Music |
| | arkullatanssija - vääristymiä | ] |
Mua rupes äsken fyysisesti oksettaan ku iski lopullisesti päin naamaa et ihminen on oikeesti menneisyytensä vanki. Hetken aikaa piti tos nieleskellä ku vatsa meinas kääntyy ylösalasin.
Sanotaan mitä sanotaan, menneisyys määrittää tulevaisuuden ainaki osittain. Ei musta koskaan tuu sitä ihmistä mikä musta olis voinu tulla. Mikä musta piti tulla. Tällä hetkellä olisin valmis myymään sieluni paholaiselle tai jotain jos vaan voisin palata ajassa taaksepäin semmoset kymmenen vuotta.
Ja tän kirjotan minä, siis minä joka oon yleensä saarnannu aivan päinvastasta.
Fuck this shit.
Voi terve :-----DDDDD |
|
|
| (no subject) |
[Nov. 23rd, 2008|12:41 pm] |
Hyvää huoment mä oon yhä tääl, näin ne nuoret meksikolaiset yllättää |
|
|
| Jos ei tiedä mitä haluu ei voi saada mitä haluu |
[Nov. 17th, 2008|12:46 am] |
| [ | Current Mood |
| |  indifferent | ] |
| [ | Current Music |
| | douppii sHittIIIiiiiiii | ] |
Pyydän nöyrimmästi anteeks etten oo pahemmin kirjotellut tänne mitään. Eipä tää koko livejorma kyllä paljo muuta tarjookaa ku satunnaisia aivopieruja ja itsensä julkista nöyryyttämistä. Herranjestas, en mä oo muutenkaan availlu sanaista arkkuuni kovin luovassa mielessä viime aikoina, vähintäänkin orpo olo täs ku yrittää muodostaa edes jokseenki ymmärrettäviä lauseita. Edellä mainittu siis tiedoks niille about kahdelle ihmiselle jotka tykkää toisinaan käydä näitä äärimmäisen intellektuelleja hengentuotoksia lukemas.
En missään nimes ajatellu lähtee purkamaan mitä mun elämäs on tapahtunu viimesen puolen vuoden aikana. Elättelin kuitenki vähä semmosta toivetta et joidenki irrallisten fiilisten tänne oksentaminen vois olla jollain sadistisella tavalla jopa miellyttävää.
Ei mulla kyllä oikeestaan oo ees mitään kerrottavaa. Tai olis kai, mutta ne on aika isoja asioita, en oo saanu niitä ees pienessä päässäni pyöriteltyy mitenkää, tarkotuksella jättäny jonneki taka-alalle ja yrittäny olla kelailematta asioita liikaa. Mut mä kuitenki luulen et on tapahtunu sellasta mikä on laittanu mut määritteleen itteni ja oman olemassaoloni täysin uudella tavalla, enkä mä oo järin innostunu asiasta. Tietyissä olosuhteis pienistäki puroista voi syntyy iso joki, kuten kaikki hyvin tietää.
Kai tää on joku tietty vaihe vaan, menee ohi ku elämäntilanteet muuttuu ja ikä tuo lisää järkee päähän, toivotaan. Tärkein kysymys on kai se et miten päästä yli jostain semmosesta jonka kaikkein perimmäisintä syytä ei oo tiedostanu. Ehkä se on vaan tota jo aiemmin ilmoille heitettyy pienet purot ja viimenen oljenkorsi -kliseepaskaa mut sitä on tosi vaikee hyväksyä. Itsensä ruoskimisen määrää se ei ainakaa vähennä, kaikkea muuta. Enkä mä jaksais ees pyöritellä juttuja mielessäni nyt vaikka pitäis ku on niin paljo helpompi olla ku ei ajattele mitään.
Irrallisii sanoja ja ajatuksii, enhän mä enää ees tunnista omaa tapaani tuottaa tekstii. Pienonen identiteettikriisi, anyone? Joku sais tulla kertoon mulle et nyt kuule teet NÄIN ja piste. Vaikka oikeestaan iha utopistinen kuvitelma et suostuisin nieleen tollasta, pitäis kumminki päästä vänkään vähä vastaan. Hahah. Päätösten tekeminen ei silti edelleenkää oo mulle helppoo ku mä tykkäisin pohtii asioita jokasesta mahdollisesta näkökulmasta ja sit kaikki menee vaa jahkaamiseks.
Ja HUOMHUOMHUOM. Tää ei sit oo mitään väritettyä yhyyangstipaskaa koska en ois sellasta tänne ees alentunu kirjottamaan. Kylmiä tosiasioita, faktoja joiden niin sanottu tunnustaminen ei herätä mussa sen kummempia tunteita. Näin on nyt näreet ja näppylät jne ja no can do. Asian todistamiseksi täs viel surkee vitsi joka oli eräänäki perjantaina ihan mahdottoman hauska:
Miksi Röllin vene upposi?
- Sen pohjasta irtosi tilipitappi
Eheheheheheh. Mainittakoon viel että mutsi on kutsunu Villeä ton illan jälkeen Tilipitapiksi. Ole hyvä!
Ja viel pakolliset hymiöt: =DDDDDDDDD:--------DDDDDD=D=D=)=)=)=/ |
|
|
| (no subject) |
[Aug. 26th, 2008|02:33 pm] |
| [ | Current Music |
| | múm - guilty rocks | ] |
Flow on menny, Sigur Rós on menny, onkohan jopa Ilosaari ja Provinssi menny sen jälkee kun viimeks jaksoin kirjottaa riviäkään. Oh me oh my.
Nyt on ollu vihdoinki aivan pakko rauhottua, oikein kunnon syysflunssa iskeny. Tyypilliseen tapaani mä oon kai seilannu ääripäästä toiseen. Ilmeisesti en osaa muuta ku ravata maanisesti paikasta toiseen ja kuluttaa aivan liikaa nautintoaineita eli ystäviämme kofeiinia, nikotiinia ja alkoholia, tai sit vaihtoehtosesti vaan lagaan himas ja katon leffoja ja luen tuntikausia ja turhaudun elämääni enkä tahdo tavata ketään. H1h11.
Ei mutta luen pitkästä aikaa Sinuhe egyptiläistä ja oon ihan liekeissä. Viimeks koskin koko kirjaan vuonna 2006 viettäessäni kesän Sveitsissä, kelatkaa ny sellanen ekan lukiovuotensa päättäny, ainaki omasta mielestään syvällisemmän ajattelun just sisäistäny maailmantuskanen tyttö jossain yksin ja kaukana kotoa. Kyllä siinä uppoaa tällanen Waltarille tyypillinen levoton tyydyttymätön yksinäisyys ja oman paikan etsiminen maailmassa. Nyt saan koko opuksesta oikeestaan vielä paljo enemmän irti, uskomatonta miten ainoostaan pari vuotta lisää elämänkokemusta voi vaikuttaa näin paljo. Mun on vaikee edes tunnistaa muutaman vuoden takasta minääni.
Mä kaipaan jo niin kipeesti kouluun, kuinka muka jaksan oottaa vielä vuoden? Mä tarvin ees jotain älyllisiä haasteita, tällanen tavallinen duunarointi on täyttä lobotomiaa. Masentavaa. Kuitenki vielä enemmän mä haluaisin vaihtaa maisemaa, Seinäjoella nyt vaan sattuu olemaan tällanen ahdistusta herättävä vaikutus. Kaikkein typerintä on kuitenki et läheisriippuvaisena roikun tääl suurimmaks osaks kai kavereiden takia, vaikka melkein kaikki on intissä tai jossain muualla eikä niillä koskaan viikolla oo aikaa tehä mitään. Sviddu.
Myös unet on viime aikoina ollu mitä eriskummallisempia. Yleensä ne liittyy mulle läheisiin ihmisiin ja siihen mitä me tehtiin ennen, sillon ku kaikilla oli vielä aikaa toisilleen. Niinku vuos sitten, tai vielä viime keväänäki. Niiden unien jälkeen on aina surullinen olo. Äh, rupee vaan vituttaan ku muisteleekaa :---DD
Saatansnamma ku tääki teksti on yhtä palapeliä vaan. Leikkaa ja liimaa!
Tervejoo ja edelleen summa summarum: oon suuresti turhautunu mun elämään. |
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif?v=88.8){kind=small}
17sec's journal